Jäsennän tätä viestiä sandorsiinin alustuksessa olevilla kysymyksillä, jotka olen kopioinut täältä: Polkumme monikriisin äärellä: kerro meille omastasi!
Millainen on ollut sinun polkusi tähän, monikriisien käsittelemisen äärelle? Kutsumme sinut kertomaan omasta matkastasi ja lukemaan myös toisten reiteistä tähän yhteiseen (virtuaaliseen) tilaan.
Olen useamman päivän muun elämän taustalla pyöritellyt tämän oman polkuni tarinan kuvaamista. Tämä polku on ollut niin moninainen, että siitä voisi kertoa erilaisia versioita painottaen jotakin tiettyä puolta kokemuksistani, kuten ekologisiin kriiseihin ja ensin ilmastonmuutokseen heräämistä, tai laajempaa eettistä heräämistä epäoikeudenmukaisuuteen, kärsimykseen ja ongelmallisiin ajattelun ja elämäntapoihin suuressa osassa maailmaa.
Nousee mieleen, että haluaisi jakaa näitä tarinoita nuotiopiirissä nauttien jotakin lämmintä juomaa. Ehkä voimme kuvitella, että olemme yhdessä siten. Tässä nyt yksi mahdollinen versio polustani.
Monikriisisanasta olen tullut tietoiseksi n. kolme vuotta sitten. Ja kuitenkin jossain mielessä olen elänyt monikriisin keskellä koko elämäni. Synnyin 1985 nousukauden keskellä. Jo tuolloin nousu tietysti perustui merkittäviltä osin fossiilisille polttoaineille. Nuorena aikuisena minua monella tavalla ärsytti kuluttamisen, materian ja kasvun ympärille rakentuva tyypillinen elämäntapa. Se tuntui jotenkin valheelliselta ja epäolennaiselta. Sieltä asti olen etsinyt eri tavoin syvempää merkitystä elämään mm. taiteesta, hengellisyydestä ja psykologiasta.
Monikriisi tuli elämääni, kun olin jo ollut muutamia vuosia varsin tietoinen ilmastonmuutoksesta ja pyrkinyt järjestämään elämäntapani niin, että hiilijalanjälkeni oli kohtuullinen. Olin hetken aikaa mukana muutamissa Elokapinan tapahtumissa 4-5 vuotta sitten, osallistuin yksittäiseen mielenosoitukseenkin. Toiminta tuntui tärkeältä, mutta jotenkin en asettunut siihen pysyvämmin mukaan. Erilaiset sattumat veivät minut lukemaan verkosta tekstejä monikriisistä ja siihen kytkeytyvästä metakriisistä. Jälkimmäinen viittaa monikriisin taustalla piileviin kulttuurisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin ilmiöihin. Näitä ovat esim. opitut ja perityt maailmankuvat ja arvojärjestelmät, jotka vaikuttavat merkittävästi yhteiskuntien, globaalin talousjärjestelmän ja isojen ihmismassojen toimintaan. Tämä näkökulma jotenkin iski minuun ja tuntui tekevän maailman ymmärrettäväksi aivan uudella tavalla. Tuntui että se antoi virkistävästi tilaa maailman ja elämän moniselitteisyydelle ja ristiriitaisuudelle sekä selityksiä sille, miksi ihmiskunta ei pääsääntöisesti kykene tekemään tarvittavia päätöksiä ekologisten ja muiden kriisien syiden korjaamiseksi.
Aloin silloin reilu kolme vuotta sitten seurata aktiivisesti kirjoittajia ja ajattelijoita, jotka pohtivat monikriisiä näistä näkökulmista. Aluksi oli vain kiehtovaa ymmärtää maailmaa uusilla tavoilla. Sitten kuvaan tuli kysymykset siitä, miten elää ja mitä työtä tehdä tämän kaiken valossa. Halusin tutustua ihmisiin, jotka olivat näiden samojen teemojen äärellä. Yrittää tehdä yhdessä jotakin. Löysin Helsingissä järjestettävän Waves konferenssin keväällä 2024 ja tapasin siellä ensi kertaa muita suomalaisia, jotka miettivät näitä teemoja vakavasti. Ehdotin muutamalle heistä tapaamisia ja aloimme tavata säännöllisesti 1-2 krt. kuukaudessa käyden keskusteluja ja erilaisia vuorovaikutusharjoitteita, joissa jaoimme syviä kokemuksia ja tunteita meta/monikriisin äärellä. Tästä ryhmästä syntyi Paremmat Pidot maailmanlopun äärellä projekti Erika Kuittisen kanssa. Ja se projekti johti Aukea forumin perustaneen ryhmän syntymiseen syksyn 2025 Waves Gathering tilaisuuden jälkeen.
Tuossa osa ulkoista tarinaani. Kokeilen seuraavaksi vastata lyhyesti muihin sandorsiinin kysymyksiin polkuuni liittyen:
Miten monikriisit ovat näyttäytyneet polullasi? Miten tietoisuus monikriiseistä on vaikuttanut elämääsi? Ihmissuhteisiisi?
Monikriisit on järkyttäneet koko maailmankuvaani. Tuntuu, että se maailmankuva, jonka sain kasvatuksessani on pahasti järkkynyt. Tulevaisuus näyttää todella epävarmalta ja huolestuttavalta, eikä ole mitenkään selvää, mikä on hyvä tai viisas tapa elää tässä ajassa. Samalla se on jotenkin tehnyt nykyhetkestä intensiivisemmän siten, että arvostan enemmän ja koen vahvasti pienet kauniit ja hyvät asiat, kun olen tietoinen niiden väliaikaisuudesta. Yksi teema joka on viime viikkoina ollut mielessä onkin kaikkien asioiden väliaikaisuus. Väliaikaisuus riippumatta siitä, meneekö maailman kehitys toivottavaan tai epätoivottavaan suuntaan. Mutta jotenkin se väliaikaisuus on kaunista ja tekee tästä hetkestä korvaamattoman kaikkine ristiriitaisuuksineen.
Tietoisuus monikriiseistä on tuonut minun elämään monia uusia ihmisiä, niinkuin vaikka porukan, jolla rakennamme tätä foorumia. Ja toisaalta se hieman etäännyttää ihmisistä, jotka vielä elää tiedostamatta näiden kriisien vakavuutta ja vaikeuttta. Samalla minun on kuitenkin helppo ymmärtää heitä ja hieman olen jopa kateellinen heille, jotka voivat elää tavallaan yksinkertaisemmassa maailmassa. Silti yhteys niiden ihmisten kanssa, jotka hahmottaa tilanteen samankaltaisesti, on jotenkin syvempää ja hyvin merkityksellistä, enkä vaihtaisi sitä pois.
Millaisia asioita olet polkusi varrella oppinut tai poisoppinut? Millaiset asiat koet vaikeaksi tässä ajassa?
Vastaan tähän nyt vain lyhyesti yhdellä teemalla, vaikka näitä asioita on paljon. Ensimmäisenä tulee mieleen oppiminen luopumaan asioista, jotka on haitallisia maailmalle. Tietenkään en pysty luopumaan tällaisesta kaikesta ja se on osa tämän ajan vaikeutta. Ja se, että nykyaikaisessa yhteiskunnassa on käytännössä mahdotonta elää ilman että on osallinen ympäristöä rapauttaviin järjestelmiin. Ja tietenkin se, että on merkittävä todennäköisyys sille, että nykyaikainen elämäntapa katoaa tulevien vuosikymmenien aikana, enkä voi tietää miten ja missä muodossa tämä tulee tapahtumaan.
Välillä näiden asioiden hyväksyminen ja kohtaaminen onnistuu paremmin, välillä taas huonommin. Impulssi tai tarve olla “puhdas pahasta” tai pelastaa maailma tai haluta tietää, että asiat menevät hyvin on voimakas. Ja samalla olen entistä tietoisempi, että maailmassa tapahtuu koko ajan pahoja ja haitallisia asioita, jotka tuhoavat ihmisten ja muun elollisen hyvinvointia ja tuottavat kärsimystä. Tämä on osa tämän ajan vaikeutta minulle. Miten olla tasapainoisesti näiden asioiden kanssa? Elämä vastaa tähän uusilla tavoilla joka päivä - joskus raskaammin, joskus kevyemmin.
Millaiset kohtaamiset ovat tuntuneet tärkeiltä polullasi? Millaisia suhteita tai yhteisöjä kaipaat tällä hetkellä?
Tärkeimpiä minulle on olleet kohtaamiset, joissa saan olla oma keskeneräinen itseni. Joissa oikeasti saan tehdä virheitä ja olla epätäydellinen ja silti kokea tulevani hyväksytyksi. Ja sitten tärekitä on sellaiset ihmissuhteet, jotka pyrkii kuitenkin tekemään asioita, vaikuttamaan myönteisesti toisiimme ja maailmaan, ja antaa tilaa sille, että tämä ei ole helppoa. Ennen kaikkea tällaisia ihmissuhteita kaipaan lisää arkeeni. Toivoisin myös, että voisin tehdä ansiotyötä yhdessä tällaisten ihmisten kanssa, jotka tiedostaa maailman kriisien tilan. Ja sitten kaipaan myös syvempää yhteyttä ja suhdetta ympäristön ja muiden lajien, kasvien ja eläinten kanssa.
Millaiset asiat ovat läsnä juuri nyt? Millaisiin asioihin haluaisit syventyä toisten kanssa?
Luulen, että vastasin jo ensimmäiseen kysymykseen edellä. Jälkimmäiseen sanoisin lyhyesti, että haluaisin syventyä asioihin, jotka eivät ole vain minusta lähtöisin, vaan sellaisiin, jotka nousevat toistemme tuntemisesta ja yhteiseen polkuun tai matkaan sitoutumisesta tässä ajassa. Juuri nyt voisi olla kiinnostavaa käydä keskustelua siitä, mitä Lähi-idän sota herättää ja mikä sen merkitys on meille. Tärkeää on se, miten voimme tukea toisiamme elämään merkityksellisesti tässä ajassa. Ja pidemmällä tähtäimellä mielestäni on tärkeää yrittää tukea toisiamme löytämään ansiotyön muotoja, jotka edistävät hyvinvointia ja kestäviä arvoja muuttuvassa maailmassamme.
—
Toivon, että nämä pohdinnat puhuttelee ja resonoi jollain merkityksellisellä tavalla. Jos tuntuu siltä, niin jaa reaktiosi, mitä nämä asiat herätti sinussa. Toivottavasti tavataan livenä jossain yhteydessä - ja voidaan tutustua ja jatkaa tarinoiden jakamista ja syventämistä 
